Mukailema Ruottin kielästä

Mukailema Ruottin kielästä Kirjoittanut Elias Lönnrot

Mit’ on, Mikko parkaa pauloissasi

Syynä, lapsi rukka, langoissasi?

Vietät syksyn synkässä salossa,

Kanssa kaiken pitkän talvikauven;

Vielä kesäpäivät päällisiksi.

Muut ne saavat viljan satimista,

Mehtoja ja pyitä pyyvyksistä,

Kantavat kotiinsa koppeloita,

Kanojakin karvajalkasia,

Teiriäkin paljon pauloistansa;

Sinä vainen tulet typi tyhjin,

Merkkiäkään saamatta metästä.

Mikko äänsi, sanoin, äitillensä:

Ellös äiti toru poikoasi!

Mull’ on muuan teiri tieossani,

Kaunihimpi kaikkia kanoja,

Koriampi korven koppelosta;

Syksyn panin sille paulojani;

Tarttu talven tullen satimeeni;

Kevähillä tuon sen kotiani.

Se on lintu kumma luullaksesi:

Syli sill’ on siipien siassa,

Höyhenillä suortuat soriat,

Nokkana on huulet hunajaiset.

Lähde: Oulun Wiikko-Sanomia 2.2.1833.