Mukailma

Mukailma. (Latinasta.) Kirjoittanut Horatius

Opi veneisin vesillä

Hallitsemaan haakseasi;

Kierrä rannikon kivikot,

Saariston salaiset luuvot,

Koskessa kovimmat kuohut.

Vältä linnan likeyttä,

Kehno tila kerjäläisen,

Välttää kansan kateutta,

Suurten surkuttelemista,

Keksii keskikertaisuutta.

Kuuset kalleimmat kumoon

Kaataat ilmat kauhiammat.

Vapisevat vuoret vahvat.

Kirkontorit kiehkiämmät

Säältä säretään pikemmin.

Pane päivinä pahoina

Turva toiseen tulollen,

Paraina pahat varaja;

Ilmat meille Ilmarinen

Suojat suopi, tuulet tuopi.

Kuin ei kaiku kanteleesi,

Sovi soittosi iloksi,

Lakkaa heti laulamasta:

Väsyi ite Väinämöinen

Käyrän käsistään viritti.

Asioissa ahtaissa

Mieli pijä miehullinen;

Ole varma vastaisessa:

Konsa kovin koijattaapi

Kopri purjeess kokoon.

J. F. L[agerva]:ll.

Lähde: Kanawa 17.3.1847.