Mummon myssy
Ulkoasu
Mummon myssy. Kirjoittanut Max Oker-Blom |
- Mummo vanha, harmaja
- monta tietää satua
- prinsseistä ja kuninkaista
- ynnä tarun taikamaista.
- Näkisitpä mummon sen
- yllä puku puhtoinen,
- sileänä tukka harmaa,
- ihastuisit – se on varmaa!
- Myssy tärkein kuitenkin
- röyhellyksin, laskoksin,
- myssy valkee, valkee nauha. –
- Mummon katsehessa rauha.
- Toisille ei uskoa
- tohdi myssyn pesua.
- Itse pesee kalun kalliin,
- poimuttelee muinaismalliin.
- Onpa aamu herttainen,
- tytöt istuu kuunnellen
- mummon hauskaa kertomusta
- mieli täynnä ihastusta.
- Anninpäivähän on tää,
- mummo hiukan hymähtää,
- luopi Anniin silmäyksen –
- kenties saa hän yllätyksen.
- Konsa satu loppuihen,
- mummo Annin kätösen
- ottaa hiljaa hyväellen,
- sanoo sitten tyttösellen:
- ”Anni pieni, sano pois,
- mikä suurin onni ois!
- Mikä arvokkainta sulle?
- Lausu toivees, tyttö, mulle!”
- Anni vastaa innoissaan:
- ”Mummon myssyn vaan jos saan
- kerran silittää ja pestä,
- muu sen rinnalla ei kestä!”
- Täyttyi Annin toivehet.
- Näitpä katseet iloiset,
- kun hän myssyn pesemänsä
- laittoi päähän ystävänsä!
- Vanhan mummon silmäkin
- kiiltää ilokyynelin. –
- Vasta Anni yksin sai sen
- pestä myssyn valkeaisen.
Lähde: Oker-Blom, Max 1915: Kotitanhuvilla. Lapsille omisti Tohtori-Eno. Suomeksi sovitti I. H. Otava, Helsinki.