Mummuni hauta

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mummuni hauta.

Kirjoittanut Karl Adolf Kovero


Kumotappas nyt heleästi tänne
Kirkkomaahan, luo valoas vain hetki,
Että voisin nähdä mä täällä ristit,
                 Piilevä kuuhut!
Maa jo peittää taattoni tää ja vaarin’,
Piennä pikkupoikana tänne saatoin
Heitä; nytpä taas kova tauti tempas
                 Mummuni hellän
Tuonelaan, mä kun kotosell’ en ollut.
Pyhän kummun tään kupehella sitten
– Sanoivat niin – sai majasensa hän, mun
                 Hellijä armas.
Kiillä siis, kuu, ehtosa tähti, että
Haudan löytää nyt osoaisi orpo;
Hänkin kastaa mielisi hautakummun
                 Kyynelehillään!
Kulki alta kuu kulokarvapilven:
Lumihiuteet kiiltävi kirkkomaassa;
Siellä mummun’ kultana hautakummun
                 Välkkyvi katto.
Kevähän taas tultua sinne pistän
Pihlavaisen kasvamahan, kukoistaan
Pikkusirkun, tuon sulokielikertun
                 Laulamapuuksi.

1867.


Lähde: Kovero, K. A. 1899: Kyhäelmiä I.: muutamia muistoja kokosi K. A. Kovero. Jyväskylä.