Mun päälläni viikate kuolema
| Mun päälläni viikate kuolema Kirjoittanut August Mauri Angervo |
- Mun päälläni viikate kuoleman
- kuin Damokleen miekka väikkyy,
- nään tummat joukkiot Tuonelan
- ja allani aallot läikkyy.
- Kas Tuonen virta se tumma on
- ja tumma on elämäni taulu,
- kun kautta kalman karsikon
- manan lasten kaikuvi laulu.
- Olen lapsonen hento ma päällä maan,
- oli mieleni mieheksi elää,
- sotatorvi kun kutsuvi taistelemaan
- ja kevään kantelo helää.
- Mut kuolema kättään kohottaa
- ja toivojen määrä on tuhka,
- sen katsehet kummasti leimahtaa
- ja jäykkä on huulten uhka.
- Haa, miekka se maahan painukohon,
- sydän tunteita olkohon vailla,
- lepo lapsen ja uinuvan urohon
- on tumman Tuonelan mailla.
Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.