Siirry sisältöön

Mun rintan oli...

Wikiaineistosta
Mun rintan oli...
(Burns.)
Kirjoittanut Robert Burns
Suomentanut Oskar Uotila.


Mun rintan oli hilpeä,
Kuin kesäaamun koi,
Mut lännen poika, kankuri
Sen soinnun laata soi.
    Kun käytte, tytöt, kankuriin,
    Kun tienne sinne käy;
    Niin karttakaa, se huomatkaa,
    Ett’ette yöllä käy.
Mun käski äiti kaupunkiin
Ja antoi kutehen;
Mut monta huokausta loin
Sen kankaan loimehen.
Tuo lännen kaunis kankuri
Sen auttoi niisihin –
Mut solmi sydämmeni myös
Nyt pauloin, tutkaimin.
Ma kalkuttelin kaidetta
Ja joutuun kerkes työ;
Mut joka luhanlyöntihin
Myös sydämmeni lyö.
Jo vaipuu mailleen kalvas kuu,
Niin verkkaan, suruisaan,
Kun kaunis kudinkumppali
Käy mua saattamaan.
Sen saaton vaiheet armahat –
Ne salass’ olla saa;
Mut oi! ma pelkään, kohdakkoin
Sen tietää koko maa.
    Kun käytte, tytöt, kankuriin,
    Kun tienne sinne käy;
    Niin karttakaa, se huomatkaa,
    Ett’ette yöllä käy.


Lähde: Uotila, Oskar 1911: Oskar Uotila’n kootut runoteokset. II. Julkaissut Pertti Uotila. Suomalainen kustannus-o.y. Kansa, Helsinki.