Siirry sisältöön

Muotokuvat

Wikiaineistosta
Muotokuvat

Kirjoittanut Anna Maria Lenngren


Isiltä perityssä vanhass’ hovissansa
Kuivettu kreivin leski eli,
Joi alti seljateetä tuskissansa,
Kun kihti särki hänen jalkojansa,
Jotk’ ilman vaiheit’ ennusteli,
Ja ikävyys vaan oli seuranaan.
Nyt kerran – kuinka sattuikaan –
Kun sisäpiian kanssa
Hän istui kullan loistavassa salissansa,
Siel’ jossa seinämillä ovat
Tään suvun suuren muotokuvat,
Hän tuli näihin mietelmiin:
Mitä, jos alentuisin niin,
Ett’ tuolle tolvanalle sanan soisin,
Niin ehkä kihtiäni lieventää mä voisin;
Ja vaikka ei se kanan pää
Konversatioonian’ voi ymmärtää,
Niin keuhkoni tok’ siitä virkistyy
Ja tämä tollo raukka varmaan ällistyy
Mun lauseheni kuullessaan.
”Susanna” – sanoi hän – ”kuink usein siivoelet
”Tään salin ja sen kaikki kuvat,
”Joit’ tuskin huomaat mitä ovat,
”Vaan niitä niin kuin hullu töllistelet,
”Ja etkä tiedä kenen päältä pyyhkinyt
”Oot tomu-verkot; niinpä kuule nyt!
”Täss’ oikeall’ on isoisän isä, tää
”Se mailmaa matkustanut presidentti, mies,
”Mi kreikaksi ja latinaksi ties
”Kaikk’ kärpäsetkin nimittää;
”Hän itämailta onkimadon toi,
”Sen yliopistolle lahjaks’ soi...
”Ja ... tämä vahingossa nurkkaan eksynyt –
”On vänrik’ vainaa, poikan’ ainoa,
”Minun ja perheen toivo ihana, –
”Tanssiss’ ja asennossa oikein malli,
”Hän kuutta lajia palmikoit’ on keksinyt,¹)
”Vaan kohtalo niin salli,
”Ett’ ilman veto kävi akkunasta,
”Hän siitä yskän sai, ja kuuluisasta
”Elostaan nuorna vaipui hautahan, –
”Hän saapi – marmorisen patsahan...
”Ja äidin isän äiti, kreivitär, on tää,
”Kuuluksi tullut kauneudestaan;
”Ja toden totta kerrotahan niin,
”Ett’ alushameen hän sai kiinnittää
”Kristiina kuninkaalle, kun hän kruunattiin...
”Ja tämä rouva – lapsi kultani –
”On mulle iso-täti vaan...
”Tuo ukko tuossa, kaapussaan
”On eno suuren sukuni.
”Sai kerran Shakki-peliss’ tsaarin kanssa olla...
”Ja vasemmalla, tämä ylimmys
”Eversti-vainaja, mun miehen armias,
”Suur’ ansioiltaan sekä nerokas,
”Kun peltopyiden pyynnöst’ oli kysymys...
”Vaan katsopas nyt tarkoin naista tässä
”Kehässä kaunihiss’ ja pyöreässä!
”Joll’ ompi kukkavihko uljaan rinnan päällä, –
”Ei sitä – katso tätä täällä!
”Mik’ ylevyys sen silmäin säihkehenä!
”Ja kuinka uljahasti kaartuu nenä!
”Kuningas Fredrik häneen kerran rakastui,
”Vaan hän, jok’ oli itse hyve, vihastui
”Ja saatti kuninkahan hämilleen,
”Ett’ ällistyksissään hän lausui: Ah, ma chére,
”Kuink’ on hän ynseänä!
”Niin, niin, viel’ moni muistaa kertoella tästä!
”No, tunnetko, ken ompi tämä?
”Häh! Ken mua ei tuntis’ otsast’ ylevästä?”
Nyt Sanna huudahti: ”No mutta suuri luoja!"
Ja maahan putos hänen puikkonsa,
”Tämäkö olis hauen armonsa!!!”
”Tämäkö olis? mitä, mitä! ruoja,
”Het’ ulos tyynyines’ ja jätä tämä suoja!
”Hyi – mikä kiusa – niin, sen saa kun armossansa
”Puheluun alentuupi moisten aasein kanssa”!
Ja kreivitär sai taasen kihti-kolotuksen,
Sen ainoan tää runo antaa opetuksen.

[Kustaa] K[i]–ll[ine]–n.

¹) Kuningas Kustaa III:n aikana käyttivät miehetkin hiuspalmikoita eli lettiä.


Lähde: Savo 26.3.1889.