Murhattu maa
| Murhattu maa. Kirjoittanut Katri Vala |
- Rinta tyhjänä,
- mustana ja kuolleena,
- väkevien suonien elämänvoima
- loppuunvuotaneena
- lepää maa
- elämän murhaamana.
- Taivaita kiertää suuri nyyhkytys
- ja murhe valuu tummina puroina
- äsken kukkivilla kummuilla.
- Mykkä tuska puhuu vesiltä ja vuorilta
- ja järvet katsovat kuin sammuneet silmät
- kuoleman kaameita töitä.
- Metsistä nousee lahonnut lemu,
- ja suot ovat kuin mätäneviä ruumiita täynnä.
- Nukkuvien talojen ympärillä
- kiertää hiipiviä askeleita,
- ja koirat ulvovat.
- Sisällä vapisevat ihmiset
- ja itkevät unissaan
- selittämättömän kauhun kahleissa.
- Kiitävien pilvien lomasta
- leimahtaa värisevä tähti
- sysimustaan pimeyteen!
Lähde: Vala, Katri 1924: Kaukainen puutarha. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.