Murhe (1904)

Murhe. Kirjoittanut anonyymi

Oi kelle mä murheeni ilmoitan,

kun kolkko on kaikkialla,

yksin vain kotoa köyhää hoidan

ja leipä on maailmalla.

Jos murheeni vieraalle ilmoitan,

ei lohtua luo se mulle,

pilkan ja naurun sillä vaan voitan

mä sielulle sorretulle.

Olen köyhänä vallan syntynnä

mä köyhistä vanhemmista

puutteessa ollut itkevä

ja värissyt vilusista.

En ole suureksi tultuainkaan

mä voittanut onnekkuutta,

vaan olen saanunna maailmaan

ja kärsinyt katkeruutta.

Vain pienosen pirtin rinteelle

oon saanut mökkini laittaa,

tehdä en peltoa kupeelle,

en vierelle vilja-aittaa.

On vilja-aittani maailmalla

ja pirtissä pienet lapset

äitinsä polvella keinuvalla.

Kun kuihtuvat kultahapset.

Tästä on murhe mustempaa,

mi sieluni valloittaapi,

ja enkä mä löydä lohduntaa,

mi murheeni karkoittaapi.

Kotisaari.

Lähde: Työmies 6.2.1904.