Murhe (1904)

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Murhe.

Kirjoittanut anonyymi


Oi kelle mä murheeni ilmoitan,
kun kolkko on kaikkialla,
yksin vain kotoa köyhää hoidan
ja leipä on maailmalla.
Jos murheeni vieraalle ilmoitan,
ei lohtua luo se mulle,
pilkan ja naurun sillä vaan voitan
mä sielulle sorretulle.
Olen köyhänä vallan syntynnä
mä köyhistä vanhemmista
puutteessa ollut itkevä
ja värissyt vilusista.
En ole suureksi tultuainkaan
mä voittanut onnekkuutta,
vaan olen saanunna maailmaan
ja kärsinyt katkeruutta.
Vain pienosen pirtin rinteelle
oon saanut mökkini laittaa,
tehdä en peltoa kupeelle,
en vierelle vilja-aittaa.
On vilja-aittani maailmalla
ja pirtissä pienet lapset
äitinsä polvella keinuvalla.
Kun kuihtuvat kultahapset.
Tästä on murhe mustempaa,
mi sieluni valloittaapi,
ja enkä mä löydä lohduntaa,
mi murheeni karkoittaapi.

Kotisaari.


Lähde: Työmies 6.2.1904.