Murheen helmassa

Wikiaineistosta
Murheen helmassa.

Kirjoittanut Oscar Levertin
Suoment. Reinhold Roine.


Mun murheen helmahan uinuamaan
Sai onneni sortumus;
Mua painoi rintahan kaameaan
Kuni kuoleman kouristus,
On marmoripatsas kylmä kuin jää
Mun vieressä vuoteellain.
Hain ystävän kättä mä lämpimää,
Vaan kappalen louhta sain.
Ken tuskanunta uinatessain
Mun rintaa runteli noin?
Kivihuulet kohtasi huuliain,
Soi ääni tuntematoin.
Tuo aaltona jylhänä pauhajaa
Kuin ryske vierivän maan,
Veri kylmäks’ käy, sydän seisahtaa,
Kun kuuntelen haastettaan:
«Sun nain, kera onnen kun autuuttas
Elit riemussa riehuen,
Mä mykkänä vaanin portillas,
Talos loistoa katsellen.
Nyt rappuja nousin, vaimona sun,
Ja jyskäten löin ovellen;
Oli ennen hetkesi onnen, mun
On nyt joka-ainoinen.
Luon leimani kaihiks silmies,
Ja sieluhus tuskani vyöt;
Olen valju valtias päivies,
Ovat mun elos päivät ja yöt.
Niin aamu- ja ehtoojuomasi
Mä kyynelin katkeroin,
Sydänöilläkin ruhjovi rintojasi
Mun marmorivartaloin.»
Soi hurjana laulu, kuin rantahan
Syysyössä hyrskehet lyö,
Haen kättä lämmintä armahan,
Kun peittävi tuskan yö.
Vaan murheen helmahan uinuamaan
Sai onneni sortumus;
Mua painoi rintahan kaameaan
Kuni kuoleman kouristus.


Lähde: Kaikuja Skandinaviasta: suomennoksia Skandinavian nykyisimmästä lyyrillisestä runoudesta. 1894. Toimittanut Reinhold Roine. Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa, n:o 20. Werner Söderström, Porvoo.