Murheen helmassa
| Murheen helmassa. Kirjoittanut Oscar Levertin |
| Suoment. Reinhold Roine. |
- Mun murheen helmahan uinuamaan
- Sai onneni sortumus;
- Mua painoi rintahan kaameaan
- Kuni kuoleman kouristus,
- On marmoripatsas kylmä kuin jää
- Mun vieressä vuoteellain.
- Hain ystävän kättä mä lämpimää,
- Vaan kappalen louhta sain.
- Ken tuskanunta uinatessain
- Mun rintaa runteli noin?
- Kivihuulet kohtasi huuliain,
- Soi ääni tuntematoin.
- Tuo aaltona jylhänä pauhajaa
- Kuin ryske vierivän maan,
- Veri kylmäks’ käy, sydän seisahtaa,
- Kun kuuntelen haastettaan:
- «Sun nain, kera onnen kun autuuttas
- Elit riemussa riehuen,
- Mä mykkänä vaanin portillas,
- Talos loistoa katsellen.
- Nyt rappuja nousin, vaimona sun,
- Ja jyskäten löin ovellen;
- Oli ennen hetkesi onnen, mun
- On nyt joka-ainoinen.
- Luon leimani kaihiks silmies,
- Ja sieluhus tuskani vyöt;
- Olen valju valtias päivies,
- Ovat mun elos päivät ja yöt.
- Niin aamu- ja ehtoojuomasi
- Mä kyynelin katkeroin,
- Sydänöilläkin ruhjovi rintojasi
- Mun marmorivartaloin.»
- Soi hurjana laulu, kuin rantahan
- Syysyössä hyrskehet lyö,
- Haen kättä lämmintä armahan,
- Kun peittävi tuskan yö.
- Vaan murheen helmahan uinuamaan
- Sai onneni sortumus;
- Mua painoi rintahan kaameaan
- Kuni kuoleman kouristus.
Lähde: Kaikuja Skandinaviasta: suomennoksia Skandinavian nykyisimmästä lyyrillisestä runoudesta. 1894. Toimittanut Reinhold Roine. Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa, n:o 20. Werner Söderström, Porvoo.