Murheen vilja
| Murheen vilja Kirjoittanut Otto Manninen |
- Syvältä kyntää murheen aura
- vakaata, tummaa vakoaan.
- Kuin ennen enää emme naura,
- vain kyynel tihkuu tiuhempaan.
- Ja mitä versoo, mitä viljaa
- se taaja kylvö, kyynelmaa?
- Sen murheen voima muokkaa hiljaa,
- suo suurempaansa aavistaa.
- Ja mieless’ ikävöinti itää
- päämäärää vaikeampaa päin,
- jo miettimään: näin minun pitää!
- ei enää: minä tahdon näin!
Lähde: Manninen, O. 1938: Matkamies: runoelmia. WSOY, Porvoo.