Muruja ne ovat, muruiks jäävät

Muruja ne ovat, muruiks jäävät. Kirjoittanut Irene Mendelin

Rakkauden, onnen runsauden

elämä kun tarjos, – hylkäsin,

tohtinut en omakseni ottaa.

Onnen menettäneen köyhyyttäpä silloin

pelkäsin ma aroin sydämin.

Pelko tuo se päivän multa peitti,

varjot tummat aina tielle toi

näyttäin mitä pelkäsin ma nähdä.

Miksi, miksi min’ en muiden lailla

umpisilmin onneen käydä voi.

Murujansa elämä kun tarjoo,

otan ne tai hylkään, – sama tuo.

Muruja ne ovat, muruiks jäävät.

Ne jos menetän, ei päivyt tummu,

ei ne tiellein varjoakaan luo.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.