Muruja ne ovat, muruiks jäävät

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muruja ne ovat, muruiks jäävät.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Rakkauden, onnen runsauden
elämä kun tarjos, – hylkäsin,
tohtinut en omakseni ottaa.
Onnen menettäneen köyhyyttäpä silloin
pelkäsin ma aroin sydämin.
Pelko tuo se päivän multa peitti,
varjot tummat aina tielle toi
näyttäin mitä pelkäsin ma nähdä.
Miksi, miksi min’ en muiden lailla
umpisilmin onneen käydä voi.
Murujansa elämä kun tarjoo,
otan ne tai hylkään, – sama tuo.
Muruja ne ovat, muruiks jäävät.
Ne jos menetän, ei päivyt tummu,
ei ne tiellein varjoakaan luo.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.