Musta lempi

Musta lempi. Kirjoittanut Mikko Uotinen

Tunnetko sitä lempeä,

joka syttyy sydämmessä,

siellä palavi salassa,

leimuavi, lieskoavi,

siellä hautansa havaapi?

Tunnetko sitä lempeä,

mi ei ilmoita itseä,

tule ei sanoiksi täällä,

käy ei armahan etehen.

Yksin surevi, ilovi,

yksin orpona elävi,

viimein sortuvi sumuhun.

Sortavi myös kantajansa,

yhdessä sumuhun sulavat?

Se on lempi mustasiipi,

elon hyytäjä hallakas,

se on sortaja tuhantten,

sydänmielten synkkä syksy

se on kahle, tuonen kahle,

mielen murtaja mahtava.

Siitä kertovi kalpeat,

posket hallan haalentamat,

sen on helmenä kyynele,

aamulauluna huokaus.

Se on lempi murhemieli,

joka omansa ottavi,

tuonen maille matkoavi,

surun synkkähän sylihin.

Tunnen mä sitä lempeä,

sydämmeni raunioilla,

pyrkien surun palosta,

tuonen tummille tuville.

Lähde: Uotinen, Mikko 1907: Kevätvirroilta: runoja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.