Mustelma

Mustelma. Kirjoittanut Kaarlo Luoto

Me istuttiin

niin kauvan iltaa

ja unelmiin

sai onni siltaa.

Ja muisti loi

ja esiin toi

näin riemut monen hetken

ja monen lempi retken.

Ja hurmaapa

ei välttää saatu,

kun orjana

pois tahto kaatu,

ja suudelmiin

se tulisiin,

niin että tuskin vertaa,

taas päättyi tälläi kertaa.

– »Voi kamala

sun tyttö, huulta,

on mustelma!

Nyt mitä kuulta

saat äidiltäs

luo mentyäs?»

– On mulla juttu »nätti»,

sen lyijykynä jätti.

Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.