Muutamia Blaise Pascalin mietelmiä
| Muutamia Blaise Pascalin mietelmiä. Kirjoittanut Blaise Pascal |
Se hyvä, minkä ihminen salassa tekee, on arvokkain.
Vaatimattomuudella lisätään ylpeän ylpeyttä, mutta myös nöyrän nöyryyttä.
Samoin myös epäilijän epäilys lisää uskovaisen uskoa.
Harvat ovat ne jotka puhuvat nöyrästi nöyryydestä, siveästi siveydestä tai epäilyksellä epäilyksestä.
Me ihmiset olemme alituista valhetta, kaksipuolisuutta ja ristiinpuhumista! Me piiloittelemme itseämme ja teeskentelemme itsellemme.
Ihmisluonto on täynnä huikentelevaisuutta, ikävää ja levottomuutta.
Järjen viimeinen aste on se, että se tunnustaa löytyvän paljon asioita, joita meidän järkemme ei käsitä.
Rakkaus on vahvin voima maailmassa: se hallitsee koko maailmaa ruhtinaineen, sotajoukkoineen.
Ahnekin muuttuu anteliaaksi silloin kun hän rakastaa eikä muista ensinkään olleensa koskaan toisenlainen.
Jos tahdotte että teistä puhutaan hyvää, niin älkäät itse tehkö sitä!
Inhimillisiä esineitä täytyy meidän tuntea voidaksemme niitä rakastaa, mutta taivaallisia täytyy meidän rakastaa voidaksemme niitä tuntea.
Jos ihmiset aina tietäisivät mitä yksi puhuu toisesta, ei maailmassa löytyisi neljää hyvää ystävää!
Monelle on kirkko samaa kuin teaatteri ja hän kuuntelee saarnaa niinkuin hän kuuntelee lausuntoa näyttämöltä.
Ihmisellä ei muuta ole kuin alituisia tarpeita ja toivomuksia eikä hän muusta huoli kuin näiden tarpeiden ja toiveiden täyttämisestä.