Muuttolinnut (Forsman)

Muuttolinnut. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Te kulkuri-vierahat oudossa maass’,

Kosk’ etsitte syntymä-laaksoa taas?

Kun vuokko jo tuikkaa

Taas syntymämaalla,

Ja hettehet suikkaa

Taas leppien alla,

Koht’ alkavat lentää:

Ei johtoa lie, –

Heit’ eksytä sentään

Ei siintävä tie,

Perille se vie.

Kyll’ löytävät armahan Pohjolan nuo,

Miss’ suojaa ja ruokoa luonnotar suo;

Kyll’ lähteiden suilla

Siell’ uupuva tointuu,

Ja oksilla, puilla

Vaan riemuja sointuu;

Yöauringon koittain,

Uneksivat vaan;

Ja lempeä soittain,

Ei kaukaisen maan

Tiet’ aatellakaan.

Niin tyyninä onnelan lapsoset nuo

Vaan sammale-honkihin suojansa luo;

Ka, siellä ei surra:

Ei itku ja huolet,

Sen muuria murra,

Ei myrsky ja nuolet;

Miss’ onnea päivä

Se hohtava suo,

Ja yön rusohäivä,

Jok’ untahan luo

Ja tuutivi nuo.

Sä eksyvä henkonen oudossa maass’,

Kosk’ etsinet syntymä-seutuja taas?

Isäisi kun mailla

Jo palmuset läikkyy,

Niin lintusen lailla

Sun siipesi väikkyy;

Koht’ alkanet lentää;

Ei johtoa lie

Eik’ eksytä sentään

Sua siintävä tie,

Se mailles sun vie.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.