Myöhään!
Ulkoasu
Myöhään! Kirjoittanut Carl Snoilsky |
- Pieni mieron tyttö rievuissansa
- Seisoo eessä linnan loistoisen,
- Avojaloin aivan, viluissansa,
- Iltaruo’aks’ anoo roposen.
- Kova et sä ole – mutta kuinkaan
- Päästä et voi povilakkariin,
- Jossa rahat; etkä saata suinkaan
- Tuossa seistä nyt, kun tuulee niin –.
- Pöytään, joss’ on herkut hopioissa,
- Istut pian sä, suojaan lämpimään.
- Mut – on liemestä nyt maku poissa,
- Vanhaltaan ei maistu viinikään.
- Ruokaa tarjottaissa poistat vastaan,
- Hajamielin kiellät; sä näet
- Pienen, laihan käden ainoastaan.
- Miks’en antanut? sä kyselet.
- Lähdet pois. – Ja, ett’ on sulla moinen
- Hellä sydän, s’uapa harmittaa;
- Aatteleet: On huoli suottamoinen,
- Tyttö kyl on siellä. Nyt hän saa.
- Myöhään, oi! On lapsi poistununna,
- Tyhj’ on nurkka, jossa viimestään
- Pienyt seisoi: hän on kadonnunna
- Ihmisvirtaan suureen, hämärään.
- Tietämmättään tuli, meni myöskin,
- Lähetyksestään sun luoksesi. –
- Ohjas ehkä Armon Herra varsin
- Vasetenkin hänen tiellesi.
Lähde: Vaasan Lehti 27.4.1882.