Myöhään!

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Myöhään!

Kirjoittanut Carl Snoilsky


Pieni mieron tyttö rievuissansa
Seisoo eessä linnan loistoisen,
Avojaloin aivan, viluissansa,
Iltaruo’aks’ anoo roposen.
Kova et sä ole – mutta kuinkaan
Päästä et voi povilakkariin,
Jossa rahat; etkä saata suinkaan
Tuossa seistä nyt, kun tuulee niin –.
Pöytään, joss’ on herkut hopioissa,
Istut pian sä, suojaan lämpimään.
Mut – on liemestä nyt maku poissa,
Vanhaltaan ei maistu viinikään.
Ruokaa tarjottaissa poistat vastaan,
Hajamielin kiellät; sä näet
Pienen, laihan käden ainoastaan.
Miks’en antanut? sä kyselet.
Lähdet pois. – Ja, ett’ on sulla moinen
Hellä sydän, s’uapa harmittaa;
Aatteleet: On huoli suottamoinen,
Tyttö kyl on siellä. Nyt hän saa.
Myöhään, oi! On lapsi poistununna,
Tyhj’ on nurkka, jossa viimestään
Pienyt seisoi: hän on kadonnunna
Ihmisvirtaan suureen, hämärään.
Tietämmättään tuli, meni myöskin,
Lähetyksestään sun luoksesi. –
Ohjas ehkä Armon Herra varsin
Vasetenkin hänen tiellesi.


Lähde: Vaasan Lehti 27.4.1882.