Myllyn luona

Myllyn luona. Kirjoittanut Larin-Kyösti

Voi, muistatko tuulimyllyn sen,

jonka liepeillä hämärä hiipi,

se oli kuin hyönteiskummitus

ja sill’ oli hirveä siipi.

Jyvämiesten kaikkien viljan se söi,

siellä syksyisin lepakot viihtyi;

ma tahdoin sen siipihin tarttua,

ja silloin sun mielesi kiihtyi.

Siellä varmaan peikko kummitteli

ja varasti köyhien viljaa,

se oli kuin sudenkorento,

se seisoi niin kumman hiljaa.

Se peikko kätemme yhtehen vei,

niin vaatelias oli peikko, – –

oli vaara siipenä seikkailun,

mä vaarassa olin niin heikko..

Sinä olet se hyönteiskummitus,

jon’ ääressä vaarassa vartuin,

sun sydämmesi oli kuin mylly tuo,

kun siipihin kerran tartuin.

Sinä tunteeni tuhaksi jauhaisit

ja elämäni heilimäpuunkin,

olet sydämmeni mehua imenyt

ja vieläpä monen muunkin..

Lähde: Larin-Kyösti 1901: Unta ja totta. Otava, Helsinki.