Myrkkyä halajan
| Myrkkyä halajan Kirjoittanut Valfrid Hedman |
- Jos loihtujen sauvalla kalliohon
- elon lähtehen voisin lyödä,
- en mettä, en mahloja keväimen
- sen pulppuilevankaan soisi,
- vaan katkeran vehreän absinthin
- mun janoova sieluni joisi.
- Se vain vois janoni sammuttaa,
- vois janoa antaa uutta!
- Pian maitohon väsymme, hunajahan
- pian kyllästys leimansa painaa;
- vaan myrkkyjen huuman ken tuntenut on
- se myrkkyä kaipaavi aina.
- Jos riemuja vain elo tarjota vois,
- ei maksais se elämä vaivaa.
- Ken velttona nauraa ja leikkii vain,
- pian uupuvi hekuman suolla.
- Vaan synkkien muistojen cypressit
- ikivihreinä tuoksuvat tuolla!
Lähde: Hedman, Valfrid 1906: Itämaalaisia haaveiluja. Kustannusyhtiö Osmo, Helsinki.