Myrsky-yönä

Myrsky-yönä. Kirjoittanut Antti Rytkönen

Käy ulkona tuuli tuima,

yö on niin myrskyinen,

ja hurjana aalto huima

vain kuohuvi rannallen.

Ja haaksi aaltoja halkoo,

ja kohti kuohuja käy,

ja se keinuvi niinkuin palko,

ei muuta kuin vaahtoa näy.

Vaan haahdessa suojassa yksin

minä kanssasi olla saan,

me istumme vieretyksin,

mut tuuli se ulvoo vaan.

Te käykää te vihurit tuulen,

nyt teitä mä pelkäjä en!

Vain rintasi lyönnit ma kuulen,

ja sa painut mun rinnallen.

Mua katsehes kaunis huumaa

sysimusta kuin syksyn yö,

ja mun rintani tulta on kuumaa

ja se rintaasi vasten lyö.

Ja tuuli tuima se soittaa

kuin mahtavat myrskyt on

poviss’ suurien valtamerten

ja povessa inehmon.

***

Oi myrskyjä meren pinnan,

oi valkovaahtoja sen!

Oi kuohuja ihmisrinnan,

sen kaihojen, poltteiden!

Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.