Myrsky (Juva)

6. Myrsky. Kirjoittanut Heinrich Heine

On riehuva myrsky,

Ja se aaltoja pieksää,

Ja aallot vimmatut tyrskyin ja hyrskyin

Pystyjä läjii, ja hoippuen häilyy

Nuo valkoiset vesivuoret,

Ja laiva niitä kiipeilee,

Hurjasti, vaivoin,

Ja äkkiä syöksähtää

Alas mustahan kuiluun ammottavaan. –

    Meri suuri!

Emo kauneuden, Merenvaahdistanoussehen!

Isoäiti lemmen! armahda mua!

Jo väippyy, ruumista vainuin,

Tuo aavemainen lokki

Ja nokkaa mastohon hioo

Ja sydäntä ahnasna himoitsee,

Mi tyttäres mainetta laulaa,

Ja min kanssa tyttärespoika, veitikka tuo,

Niin toimessa leikkii.

Oi, turhaan pyydän ja rukoilen!

Mun huutoni haipuu myrskyjen meuruun,

Tuulten taisteluhumuun.

Ne pauhaa, viuhuu, vonkuu ja ärjyy

Kuin hulluinhuoneessa äänten!

Ja siinä väliin kuuluu selvään

Viettävä harpunhelke,

Kaihosan hurja laulu,

Mihin sielu sulaa, mi sielua raastaa,

Ja ääni on mulle tuttu.

Kaukana kalliorannoilla Skottlannin,

Missä kohoo harmaja linna

Partaalla kiehuvan veen,

Siellä kaariholvessa ikkunan

Seisovi kaunis, sairas nainen,

Kuulaan henkevä, mormorikalvas,

Ja hän laulaen harppua soittaa;

Käy tuuli tuivertain läpi pitkäin hiusten

Ja kantaa kumman laulelon

Pois yli merten myrskyäväin.

Lähde: Heine, Heinrich 1905: Valikoima runoelmia. Suomensi Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.