Myrsky laulaa
| Myrsky laulaa. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna |
- Kun ruutuhun pilvet rankat
- Maan kurjuutta itkee vain,
- Ja viuhuvat puuskat vankat
- Käy kimppuhun kulkijain,
- Syyslehviä puut kun viuhtoo,
- Muka armoa anoin noin,
- Mut myrsky ne kanssaan riuhtoo,
- Ja on laivuri neuvotoin,
- Niin suommepa pelkureille
- Nyt uutimet ikkunaan,
- Me lähdemme rantateille, –
- Oli tyyni jo vaivaks vaan!
- Se oman rintamme puhkaa,
- Tuon ahtahan, kiusauneen,
- On tuuli, mi riehuen uhkaa
- Kivikattoja räystäineen.
- Se kiertävi kadut soukat,
- Sorapilviä lakaisten,
- Ja märkinä kaikki houkat
- Jo rientävät huoneesen;
- Mut rannassa hyrsky höyryy
- Ja riemuiten pärskyää,
- Se ukkosen lailla möyryy
- Sen tasaista möyrinää.
- Vain niskaan hattu, ja tuulen
- Suo päätäsi tuivertaa:
- Rypyt otsan jo häipyy, luulen,
- Ja jo ruusuja poski saa!
- Suo kostean ilman täyttää
- Sun keuhkojas suolallaan,
- Ja murhe, mi raskaalta näyttää,
- Jätä myrskyjen pauhinaan!
- Kaikk’ kalvavat, sairaat vaivat
- Vie myrsky jo horteillaan,
- Ja huoliis, jotk’ kertyä saivat,
- Se ylväsnä henkii vaan.
- Se yrmii raukkojen paulaa
- Ja kaikkea kehnoas,
- Ja se ilkkuvin äänin laulaa,
- Miten lemmit sä kahleitas!
- ”Tule pois! saat oppia multa,
- Miten kahleita katkotaan!
- Taas pääsköhön äitis-kulta,
- Emo luonto, jo kunniaan.
- Ma puhdistan saastan ja kuonan
- Ja raitistan sairaan maan,
- On terveyden ahjo luonan’
- Meri ääretön, vapaa vaan.”
Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.