Myrskyssä (Luoto)

Myrskyssä. Kirjoittanut Kaarlo Luoto

Venhoni aaltoja liitää,

lastuna tyrskyjä kiitää.

Vaahtona keulassa ryöhyy

pisarat valkoset veen.

Lainehet ärjyen vyöryy

tahtoen syöksyä venhoseen.

Lintuna venhoni lentää

pakohon vyöryjä, entää

leikiten toiselta toiseen

harjalla tyrskyjen vaan,

syvärin helmahan soiseen

ilkkuen kurkkivi riemuissaan.

Kulku on riemukas silloin,

hoitaja venhosen milloin

vakavan katsehen näyttää,

varmana kätensä on,

luottamus rintansa täyttää,

tyynnä on mielensä, peloton.

Silloinpa luontokin lainaa

voimansa suonihin, painaa

poskihin ruususet kirkkaat,

silmähän tultansa luo.

Lainehet hyöryvi vilkkaat,

vaan elon rintahan antaa nuo.

Tiukkahan pingotu purje,

lentäen venhoni kulje.

Ärjyen aaltoset syöskää

purttani eellehen vaan,

leikiksi taistonne lyökää, –

vaivu en pelkohon kuitenkaan.

Tunnenpa riehunne raivon,

nepä on voimia taivon.

Siksipä sieluni teistä

voimia, tarmoa saa

elämän myrskyssä seistä,

vaikkapa vieläkin kauvempaa.

Lähde: Luoto, Kaarlo 1908: Ristikon takana. R. Tuomi, Helsinki.