Nään liekin leimuvan hiljaa

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nään liekin leimuvan hiljaa.

Kirjoittanut Irene Mendelin


Oon luona kuolevan miehen,
on murtua sydän mun.
Nään liekin leimuvan hiljaa,
nään päättyvän taistelun.
Ja kättään kuoleman kylmää
ma siunaten sivelen,
ja huomaan Jumalan suljen
sun, ystävä ainoinen.
Sa aamuaikani ylväs,
sa päiväni valkeus,
yl’ tuntemattoman kuilun
vie Jumalan rakkaus.


Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.