Nään liekin leimuvan hiljaa

Nään liekin leimuvan hiljaa. Kirjoittanut Irene Mendelin

Oon luona kuolevan miehen,

on murtua sydän mun.

Nään liekin leimuvan hiljaa,

nään päättyvän taistelun.

Ja kättään kuoleman kylmää

ma siunaten sivelen,

ja huomaan Jumalan suljen

sun, ystävä ainoinen.

Sa aamuaikani ylväs,

sa päiväni valkeus,

yl’ tuntemattoman kuilun

vie Jumalan rakkaus.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.