Näin minä kerran suurta unta
Ulkoasu
Näin minä kerran suurta unta. Kirjoittanut Eero Eerola |
- Näin minä kerran suurta unta:
- Suomi oli suuri valtakunta,
- vapaa, valtias oman pellon,
- itse soittaja tuomion kellon,
- säännöt sääteli, lait laati,
- arvon kaikille kansa vaati,
- omat ohjissa miehet oivat,
- ilmat onnea huminoivat,
- pellot täytenä tähkäpäitä,
- kukat kuiskivat unten häitä,
- maassa kauniissa kaunis kansa,
- oikeus kullakin osanansa,
- veli veljenä toista kiitti,
- käden lämpimän käteen liitti,
- ollut herraa ei, eikä orjaa,
- kukin saamansa sadon korjaa,
- ken on heikko, sen tukee toinen –
- kaunis aatella aika moinen:
- kansa kasvaa ja kansa karttuu,
- tiedon, taitehen tai’at varttuu.
- Näin minä kerran suurta unta:
- heräs pienoinen kansakunta,
- kutsui poikansa poies menneet,
- kaikki kauaksi kaikkoelleet,
- tarjos kotoisen oman turpeen,
- nosti kaunihin talon korpeen,
- ennen hylkynä, ennen soina
- maa, nyt lainehti vainioina,
- kohos lämpimät pirtin sauhut,
- poiss’ ol’ vierahan vallan kauhut,
- asui maata ja aherteli
- kansa pirteä, siellä eli
- miehet käynehet Amerikassa
- töiden taikoja oppimassa,
- kansa kymmenen-miljoonainen,
- mies niin miehevä, hyvä nainen,
- asui rauhassa, muokkas maita,
- nosti hengenkin ruhtinaita,
- eli vapaana muiden verroin,
- onnellinen oli tuhatkerroin.
- – – – – – – – – –
- Onni nähdä on ehkes unta...
- kerran nousee se valtakunta! –
Lähde: Eerola, Eero 1913: Peltojen päivä: runoja. K. J. Gummerus O.y., Jyväskylä.