Näkki

Näkki Surullinen runo. Kirjoittanut Erik Johan Stagnelius

Suomentanut Matti Järvinen.

Illan keltapilvi seppelöi taivaankannen.

Keijukaiset tanssivat niityllä,

ja lehtien seppelöimä Näkki

liikuttaa huuliharppua hopeisessa purossa.

Pikku poika lepää rannan

salavien keskellä orvokkien tuoksussa,

kuuntelee soittoa lähteen vedestä,

huutaa hiljaiseen yöhön:

”Ukko rukka! Miksi soitat?

Voiko se lievittää tuskia?

Jos saatkin vapaasti elävöittää metsää ja maata,

Jumalan lasta sinusta ei silti koskaan tule!

Paratiisin kuutamoyöt,

Eedenin kukkien koristamat tasangot,

valon enkelit korkeuksissa –

niitä silmäsi ei koskaan ole näkevä.”

Kyyneleet valuvat ukon kasvoja pitkin,

hän sukeltaa alas aaltoihinsa.

Huuliharppu vaikenee. Näkki ei enää

koskaan soita hopeaisessa purossa.