Näkyni meren rannalla

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Näkyni meren rannalla.

Kirjoittanut Olli Wuorinen


Rantaan riensin, kun meri kirkas, tyyni
Välkkyi illan kuu-valon loistellessa;
Tuossap’ oikeen mert’ ihaellen istuin
                Pensahan luoksi.
Hetken istuin, – kuuluipa käynti nopsa,
Käynti nopsa toi sulo neidon, nuoren;
Neito laskeui lähi pehkon juureen
                Ruohokko maahan.
Merta kohden armahat löi hän silmät
Taivon-kirkkaat, joit’ oli kyynel virrat
Huuhtoelleet, ei toki himmennelleet.
                Kirjehen otti.
Kotvan katsoi lempivin silmin tuota,
Polvelleen sen laski, ja silmäs jäälleen,
Sitten kirjeen juur’ ala-reunasellen
                Suukkosen pisti.
Nyt hän lehden taitteli pensahasta,
Tuota hellin suuteli kertaa kolme,
Lainehillen viskasi sen ja kuiskas:
                ”Saattaos hällen!”
Silmäs kerran viel’ ulapallen, sitten
Lähti sinne, mist’ oli tullut äsken,
Silmäripsissään väris kyynel kirkas
                Vierien maahan.
Tunne moinen mieleni valtas, enkä
Tiedä miksi mull’ oli tarvis kohta
Liinaisella pyyhkiä kaste-helmet
                Silmäini alta.


Lähde: Wuorinen, Olli 1875: Sepitelmiä: runon-kokeita. Jyväskylä.