Nälkämailla

Nälkämailla. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Hiljeni liike ja taukosi toimet,

vainajat kulkevi saattoineen.

Mustien hevosten kirjotut loimet

heiluvat tuulessa hiljalleen.

Valkeat reet sekä katetut lavat,

kuskina kuolon viikatemies.

Kalpeat saattajat taivaltavat,

haamuja liekö he vain kenties.

Yllään heillä on avarat kaavut,

rinnalla ristit kultaiset.

Kuolema valtias, kusta sä saavut,

kunne sä kärsivän korjannet?

Saattue joukot tietänsä tarpoo

askelin huojuvin, tuskaisin.

Kuoleman lähetit saalista arpoo.

– Voi, kuka sortui jalkoihin!

Horjahti neitonen, katkesi ruoko,

vanhus, lapsikin nääntyi niin.

Kasvoi kaamea kalman luoko;

sitokaa, sitokaa lyhteisiin!

Saattuet kalmistoihin katoo,

taas sadat uudet perähän saa.

Tuonen hangelle lyhteitä latoo

viikatemies ja hän naurahtaa.

Nauraa luisia poskipäitä

kurjan nälkähän nääntyneen,

nauraa silmän kyynel jäitä,

kuinka ne hyytyi pakkaseen.

Nauraa kyliä kylmenneitä,

jääneitä petojen valtoihin,

ruttoa, tauteja, mieron teitä,

parkua hyljätyn kaupungin.

Nauraa villiä mielettyyttä,

kun emo lapsosen surmata voi.

Volga ne kätkee, kuollehet syyttä.

Tuota hän nauraa: ”ohhohhoi!”

Näättekö: lyhtehet tuonen viidan

täyttää, hautoja kaivakaa!

Loppu on tullut taistelon, riidan,

hangen alla on kehto: maa.

– Repaleaavehet hautoja kaivaa,

työase kädestä kirpoo pois.

Uupumus raskas raajoja vaivaa.

”Nukkua, nukkua jospa jo vois!”

Viikatemies lyö iskun kumeen,

kaivajat kaatuvi, siihen jää

kuoppien ääreen multahan, lumeen.

– Luurankoröykkiöt törröttää.

Taivon rannalla ruskot puuntaa,

huomispäivä jo viimenen lie.

Jos mihin silmäsi katsehen suuntaa,

varjoja täynnä nyt on joka tie.

”Ajakaa, ajakaa, tuonelan lepoon

vainajat vaivatut saattakaa!”

Kuski se lyöntejä laihaan hepoon

ruoskan siimalla singoittaa.

Vaahtovin suin hepo suistuu maahan,

väsyneet luunsa jo hervahtaa. –

Kuoleman voittoa katselkaahan,

ihmiset, juhdat, kaikki se saa.

Itkevi isien, poikien huulet:

”rakkaimmat paha niittäjä vie”.

Huutoa toistaa arojen tuulet:

”retkehen liity, jo vuorosi lie!”

Lähde: Liinamaa-Pärssinen, Hilja 1923: Jälleen vapaana: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.