Naisen tähden

Naisen tähden. Kirjoittanut Kaarlo Uskela

Naisen tähden paljon olen eläissäni surrut,

kiukutellut, raivoissani hammastani purrut.

Naisen tähden ikävää on ollut monenlaista,

mutta siitä huolimatta rakastin mä naista.

Naisen tähden monta kertaa pyöräll’ oli pääni,

naisen tähden laiminlöin niin monta tehtävääni.

Usein naisen lempiminen oli päivätyöni,

siihen eivät riittäneet mun unettomat yöni.

Miksi naista rakastan, mä itsekseni mietin,

kun ma aina onnetonta elämätä vietin.

Jos ma oisin yksin ollut, onnellinen oisin,

aina oisin iloinen ja aina hyvin voisin.

Naisen kanssa ohdakkeinen ollut on mun tieni,

suru oli aina suuri, ilo aina pieni.

Tuntui kuin ois hartioilla ollut raskas taakka,

sitä luulin kantavani kuolemaani saakka.

Nyt ei enää elämäni ole vaivalloinen:

taakan raskaan niskoillensa ottanut on toinen.

Enkä enää sure tähden petollisen naisen –

säälin sitä raukkaa, joka vaivaksensa sai sen.

Lähde: Uskela, Kaarlo 1921: Pillastunut runohepo: runoja. Työväen Sanomalehti Osakeyhtiö, Helsinki.