Naisesta

Naisesta. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

Nainen alistuva, kärsiväinen,

taannutettu kautta vuosisatain,

nainen, jok’ei järkipisaraistaan

rahtuakaan kehitellä koita

eikä rohkene ees’ ajatella

eikä tutkistella mitään tahdo,

nainen tuo on edistyksen este.

Nainen, jok’ on olio, ei muuta

eikä kansalaiseks’ mieli kasvaa,

nainen, joka Saaran lailla yhä

Abrahamin eessä liehakoipi

tahi Eevan lailla omenoista,

syötävistä vainen huolta kantaa,

tietämättä mitään korkeampaa,

nainen tuo on edistyksen este.

Nainen, joka täällä elämässä

arkimielin aina taivaltaapi,

jonk’ on määränpäänä oma hyöty,

olkoon vaikka vahinko se toisten,

nainen, itsekäs ja umpisielu,

nainen tuo on edistyksen este.

Nainen säätyeron, luokkaedun

puolustaja itsepäinen, tyly

tahi sokaisema uskonvimman,

ase jesuiittain vehkeilyissä,

nainen tuo on edistyksen este.

Mutta nainen puhdas, päivänpaiste,

toimekas ja vapaa sielultansa,

jonk’ on mieli avoin aattehille

totuuden on puolustaja uljas,

hengen vapauden tunnustaja,

nainen tuo on ihanteeni aina.

Edistyksen valpas ompi vahti

nainen, miettivä ja rakastava.

Hän on unelmani, ihanteeni. –

Nouskoon Suomehemme monta moista.

Viipuri, 1904.

Lähde: Liinamaa, Hilja 1908: Lausuttavia runoja. V. Työväen sanomalehti o. y., Helsinki.