Naisesta

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naisesta.

Kirjoittanut Hilja Pärssinen


Nainen alistuva, kärsiväinen,
taannutettu kautta vuosisatain,
nainen, jok’ei järkipisaraistaan
rahtuakaan kehitellä koita
eikä rohkene ees’ ajatella
eikä tutkistella mitään tahdo,
nainen tuo on edistyksen este.
Nainen, jok’ on olio, ei muuta
eikä kansalaiseks’ mieli kasvaa,
nainen, joka Saaran lailla yhä
Abrahamin eessä liehakoipi
tahi Eevan lailla omenoista,
syötävistä vainen huolta kantaa,
tietämättä mitään korkeampaa,
nainen tuo on edistyksen este.
Nainen, joka täällä elämässä
arkimielin aina taivaltaapi,
jonk’ on määränpäänä oma hyöty,
olkoon vaikka vahinko se toisten,
nainen, itsekäs ja umpisielu,
nainen tuo on edistyksen este.
Nainen säätyeron, luokkaedun
puolustaja itsepäinen, tyly
tahi sokaisema uskonvimman,
ase jesuiittain vehkeilyissä,
nainen tuo on edistyksen este.
Mutta nainen puhdas, päivänpaiste,
toimekas ja vapaa sielultansa,
jonk’ on mieli avoin aattehille
totuuden on puolustaja uljas,
hengen vapauden tunnustaja,
nainen tuo on ihanteeni aina.
Edistyksen valpas ompi vahti
nainen, miettivä ja rakastava.
Hän on unelmani, ihanteeni. –
Nouskoon Suomehemme monta moista.

Viipuri, 1904.


Lähde: Liinamaa, Hilja 1908: Lausuttavia runoja. V. Työväen sanomalehti o. y., Helsinki.