Naisille äänioikeus
| Naisille äänioikeus. Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
Suomen työläisnaisten äänioikeusharrastukset ovat tähän saakka puhjenneet esille yhteisissä kokouksissa miestoverien kanssa. Niinikään on pidetty työväenyhdistysten nais-osastojen kesken kokouksia, joissa äänioikeusasioista on keskusteltu. On myös levitetty äänioikeuskirjallisuutta ja asiaa puoluelehdissä valaistu. Tähän työhön ovat osaa ottaneet sekä puolueemme naiset että miehet, koska äänioikeusvaatimus sisältyy työväen puolueen ohjelmaan.
Naisten vaatimukset äänioikeuskysymyksessä vievät myös Suomen työväen puoluehallinnon toimesta Forssan kokouksen päätöksen mukaan esitettäväksi valtiopäiville. Sen vuoksi onkin työläisnaisten liittohallinto, ehyen ja johdonmukaisen toiminnan aikaansaamiseksi työläisnaisten keskuudessa, kehoittanut kiertokirjeellä osastoja ryhtymään toimeenpiteisiin Forssan kokouksen päätöksen noudattamiseksi, s. o. ottamaan osaa vaaliviikolla toimeenpantaviin äänioikeuskokouksiin, luovuttamaan äänioikeusrahastoon yhden päivän palkan ja levittämään kirjallisuutta.
Nyttemmin on kumminkin ilmestynyt yläluokan naisten keskuudessa puuhia naisten äänioikeuden hyväksi.
Joukko asiaa kannattavia on 3 p. lokak, allekirjoittanut kirjelmän, jossa pyydetään Uniooni- ja Naisyhdistystä puuhaamaan yleistä kokousta, koska ne ”etupäässä maassamme työskentelevät naisen oikeuksien laajentamiseksi”. Samassa kirjeessä mainitaan, kuinka ”valtiollisen äänivallan vaatimus yhä voimakkaammin ilmenee niinhyvin sivistyneiden kuin työväenkin naisten piirissä”. Kokousreferaatin mukaan Unioonin kokouksesta 3 p. lokakuuta on jo valittu komitea asiaa valmistamaan. En ole sattunut huomaamaan, onki Nais-yhdistys samoin tehnyt. Luultavasti.
Hyvä siis, että sielläkin päin ollaan puuhassa. Näissä hommissa on ainakin parista yllämainitun kirjelmän allekirjoituksesta päättäen meidänkin naisiamme mukana.
Saanen siis luvan kosketella asiaa muutamin sanoin. Ensiksikin kannattaa helsinkiläisten naisosastojen tuskin loukkautua tuosta mainitusta kirjelmää, jolla Unioonin ja Naisyhdistyksen päätä silitellään, jossa ne yksinään pannaan puuhaa alkamaan. Onhan työläisnaiset tottuneet siihen, että heitä ”unhoitetaan”, heidän toimintaansa pienennyslasilla katsotaan, kuin muiden päinvastoin. Ja mitäpäs siitäkään, vaikka työläisnais-osastoja olisi Helsingissä liki 10. Sehän on niin vähän, kun ne ovat vaan ”sivistymättömiä” työläisnaisia.
Se on siis siunattu asia, että Uniooni ja Naisyhdistys toimivat yksinään. Mutta miksi sitten kosiskella ”työläisnaisia”, jotka jo ovat organiseeratut. Varmaankin lisäämään joukkoa, kun hienoston naisten enemmistö suvaitsee nukkua – kun he sitä niin niukkalukuisesti saavat mukaan.
Nyt siis odotamme me maalaissiskot suurella uteliaisuudella tulevaa kokousta, jossa (koska kerran työläisnaisistakin Unioonissa puhuttiin) alkaa sisarellinen yhteistoiminta hienoston ja proletariaatin naisten kesken. Mutta sallittanee sentään edeltäkäsin epäillä, syntyykö moista sovintoa. Luen juuri Forssan kokouksen äänioikeusjulistusta ja näen siltä, kuinka ”puolue ei tule missään tapauksessa tinkimään ylempänä mainitusta vakaumuksestaan”.
Yksimielisyyden aikaansaamisen ehtona äänioikeuskysymyksessä työläis- ja yläluokan naisten kesken on siis, että jälkimäiset yhtyvät yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeusvaatimukseemme, asettamatta mitään sensusta ehdoksi sille. Tämä lienee kumminkin epäiltävää. Kansainvälinen naisten äänioikeuskokous jo osoitti, miltä kannalta yläluokan naiset asian ottivat. Taistellaan naisen yhdenvertaisuus älyssä ja kyvyissä miesten tavalla ja vaaditaan naisten vaikutusvaltaa, koska katsotaan miesten toisena sukupuolena ei voivan tulkita naissukupuolen ajatuksia eikä niitä käytäntöön sovittaa. Mutta puhutaanko sanallakaan siitä aseman erilaisuudesta, joka on eri luokkain naisilla – erilaisuudesta, jonka tasottamiseksi me äänioikeutta vaadimme. Puhutaanko myös siitä taloudellisen järjestelmän kieroudesta, joka painaa joukkoja kurjuuteen? Että laajennettu äänioikeus johtaa myöskin taloudellisen tilan muutokseen. Se tietysti huomataan – mutta ajetaanko asiaa niin, että tavoiteltava hyvinvointi jakautuisi harvoilta kaikille. Kysymme odottaen. Sillä jos puolustetaan naisille äänioikeutta määrätyiden vuositulojen nojalla, niin vahvistuu vaan sen kautta yläluokan valta-asema alaluokan tappioksi.
Epäillä sopii, kuinka etuoikeutetun luokan naiset, joiden miehillä ja veljillä on nykyisten äänioikeusolojen vallitessa milt’ei yksinomainen vaalioikeus, tahtoisivat äänioikeutta ilman rajoituksia. He tuskin muuta tahtovat kuin samaa valtaa, joka maassamme on miehiltämme poissa. Korkeintaan menevät he äänioikeusvaatimuksessa yhtä pitkälle kuin valtaluokan miehet, eroituksella vaan, että tahtovat naissukupuolen mukaan otettavaksi. Mutta tällöin ei meillä heistä ole suinkaan apua. Alaluokan vapauden vastustajat, miehetkin, voivat pitää luokka-eduilleen suorastaan suotavana, että luokan valtaa lisätään äänioikeuden luovuttamisella naisille. Jos siis työläisnaiset moista kantaa puolustaisivat, niin he vastustaisivat omaa asiaansa. Kaikessa tapauksessa lienee aikomus ollut ottaa työläisnaisia mukaan vaatimuksia tekemään ja puoltamaan. Mutta muisteltakoon kumminkin, että vaan yhdessä tapauksessa on yksimielisyys mahdollinen – s o. vaadittaessa asetutaan puolueemme mukaiselle kannalle. Jos niin ei tule tapahtumaan, jatkavat työläisnaiset luottaen omiin voimiinsa äänioikeustaistelua. Keskeytymätön herätystyö tulee jatkuvasti nostamaan liikkeelle joukostamme uusia voimia, ja kerran on osoittautuva todeksi, että se mitä ei harvain ponnistuksilla voitettu, voitetaan yhteisvoimin.
Lähde: Työmies 28.10.1904.