Naisille (Avellan)

Naisille. (Jumaluus-opin tohtorien vihkiäisissä 1857.) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Kun nuorukainen, seppel otsalla

Ja hehku mielessä, Teill’ uhrit antaa.

Hän posken katsoo kaunokaisuutta,

Hän kukoistusta suosii, toinen meidän kanta.

On kevään hohde kallis meillekin,

Vaan tuo, mi kestää vielä kevään jälkeenkin.

Me vuosia jo oomme koittanna;

Ah, minkä tuovat, vaihtuu tuulen lailla.

Kas, niityn kukka muuttuu nuorelta,

Sen onnea ei kukka poskenkaan oo vailla.

Ken tuot’ ei hymysuuna armastais,

Vaan päivä muuttuu, pois on ruusu poskeltais.

On kukka suosimamme, ihana,

Mi riemut luo ja huolet kauvas noituu.

Se lempi on. Niin nöyrrä, kainona

Ja ilman loistotta se syömissänne koituu.

Miss’ haavat haikaa, käy se auttamaan,

Ja vahva on ja suuri heikkoudessaan.

Me riemun, lohdutuksen eestä nyt,

Ain’ kehdostamme hautahamme asti,

Ja kyyneleitten, jotk’ on pyyhkinyt,

Sill’ kukkaselle uhrit tuomme hartahasti.

Se ijäisyyden kasvoi juuresta,

Oi, suojelkaat se turmiosta, kuolosta!

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.