Nala ja Damajanti
| Nala ja Damajanti Kuningas Nala, ajajaksi pukeutuneena, vie kuningas Rituparnan Vidarbhaan. Kirjoittanut Vyasa |
| Teksti on katkelma Mahabharata-teoksesta. |
- Rituparna, uljas urho,
- sai Vidarbhahan hämyssä,
- hehkussa ihalan illan.
- Hetipä hovinalaiset
- veivät viestin vierahasta,
- tiedon Bhima ruhtinalle.
- Bhima on kuningas kuulu,
- pani kutsut kulkemahan,
- tulijata tervehytti.
- Niin Kundinahan ajaikse
- Rituparna, uljas urho:
- Kaikui rattahan ratina
- kautta kaupungin komean.
- Tallissa sälöt sävähti,
- Nalan entiset orihit,
- kuullen korvihin juminan;
- hirnahti hevot ilosta,
- niinkuin konsa Nala saapui.
- Damajantipa suloinen
- myös ratinan raisun kuuli,
- kuni ukkosen jylinän,
- pilven sankan purkiessa;
- sykähti sydän rajusti,
- kun hän kuunteli kumua:
- Yhdellä jymyllä ennen
- Nala itse orhit ohji,
- karahutti kartanohon.
- Tytär Bhiman tokko eksyi,
- tokko eksyi valtavarsat?
- Riikinkukkopa ylinnä
- istui kukkapenkerellä
- pää sojossa paahtehessa,
- norsu seisoi notkotellen
- aitauksessa alio;
- kuulivat rattahan rapinan:
- Kaulojansa kurkottivat,
- päästivät iloista ääntä,
- toivoen sulo sadetta,
- pilven rankan purkivaksi.
- Damajanti toivomielin
- itse tuon sanoiksi virkki:
- »Riemu rinnan paisuttavi,
- kun jalon jyminän kuulen,
- joka yltävi alingon!
- Se on Nala, maan kuningas!»
Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.