Neidon laulu

Neidon laulu. Kirjoittanut anonyymi

Kuulin kerran neidon laulun kauniin,

mi uhkui toivoa, elämää.

Laulu nosti minut haaveistani

ja kiihti syömeni sykintää.

Impi istui sulhasensa kanssa

ja nautti onnea nuoruuden,

loihti ilmaan sulolaulujansa,

niin riemun tuntehet tulkiten.

Eipä lähde laulu mielestäni,

en sointua saa unholaan,

niin se painui syvään sydämeeni,

kun nautin heidän onnestaan.

Eipä silloin oisi voinut luulla,

ett’ onni tuo on loppuva,

uskonut en, kun sain kerran kuulla:

sai riemun sijaan murheita.

Näinpä kerran vielä neidon saman:

hän istui yksin laulellen.

Sävel oli vienon suruisata

ja kyynel vierähti poskellen.

Laulu kertoi sielun suurta tuskaa

ja kärsimystäkin pettyneen,

kuvas, kuinka toivotonta, mustaa

on elo sydämen särkyneen.

Kaiho mielin lauloi itseksensä hän,

pyyhki silmästä kyyneleen,

murheensa niin kätki sydämeensä,

ei kertonut vaan kenelleen.

Koitti laulaa niinkuin kerran ennen

ja olla iloinen näöltään,

vaikka suru pettynehen lemmen

niin poltti hänen sydäntään.

Maiju.

Lähde: Työmies 22.1.1901.