Neidon valitus

Neidon valitus Kirjoittanut Erik Ticklén

Eipä mene mielestäni,

Eikä muistosta murene

Armias, ihana aika,

Jona lasna lauleskelin,

Pikku piikana visersin

Ilolla ihanan linnun,

Leipojaisen leikitsevän

Tuolla pilvien povilla

Vapahana, vaivatonna.

Vapaa vaivoista syämmen

Tuuin ennen tuulen lailla,

Kiiätin kipunan lailla,

Lensin lehtenä lehossa,

Perhosena pyörtänöillä;

Mehun maistelin makean

Kukan kultaisen kupista,

Hopealta hohtavasta.

Murenille muukalaisna

Ilona istuin aholla,

Mehumiellä mättähällä,

Istuin kukkana keolla,

Lempeästi leikitellen

Suloisten sisarten kanssa,

Tyvenesti tuuitettu

Tuulen hengeltä tulevan

Metisestä manteresta.

Levon kuvana levolla

Nukuin nurmilinnun lailla,

Rauha rakkahin rakensi

Sijan sivuuni suloisen,

Eikä untani uhannut

Vaivalla valkenevaisen

Päivän, pahoilla suruilla

Syäntä nyt suitsuttavan.

Mikä nyt juoksi mieleheni?

Mikä aivooni osasi

Aivan ankara ajatus?

Mikä syttyi syämmeeni

Tuli ennen tuntematon,

Kun ma vuotta viisitoista

Olin jättänyt jälelle?

Nousi nousulla nisäni,

Suitsu outo syämmeeni,

Huoli uusi huivin alle

Pullistuvahan povehen.

Niin on tukala tuvassa,

Mieli raskas manteressa,

Ei ole lehossa lepoa,

Eikä onni oksapuitten

Asu mustan varjon alla.

Vaiva vaivuttaa levolle,

Vaiva vaivaapi uneni,

Vaiva herättää valolle,

Uuen päivän paistehelle.

Tuolla sytevi syämmen

Peitetyissä pohjukoissa

Tuli toivon tuntematon,

Tuli outo ja tukala,

Jot’ en saata sammutella,

Enkä raski raiskaella.

Tuonne kiiruhtaa kivasti

Kaikki kieleni tarinat

Yksinäni ollessani,

Tuonne aivoni ajatus,

Tuonne suosio syämmen

Toivon polvuille pimeän,

Ahtahille aavistusten,

Syämmelleni suruisten,

Syämmelleni suloisten.

Lähde: Grotenfelt, Kustavi (toim.) 1899: Väinölä: Helmivyö suomalaista runoutta. Werner Söderström, Porvoo.