Neien vali

Neien vali. (Ur Runebergs ”Idyll och Epigramm.”) Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Oil tytöllä äitiltänsä muisto,

Helmilöillä sommiteltu solki,

Solki kullinkaunisteltu, kallis.

Kulki hälle kaksi kosjomiestä,

Kempi oil, rikas ja kuulu yksi;

Vaan sen mieltä poltti neien solki:

Toinen taasi kainu oil ja köyhä;

Vaan sen mieltä poltti neien lempi.

Niin tytölle äitipuoli virkki:

Käy sä rikkahalle, köyhä heitä;

Toista on tok kulta, kuin on köyhy.

Tyttö itki, turhin kielsi kurja.

Vaan se kuulepäivänänsä neiti

Ollut ei enää emon tuvassa,

Eikä tanhualla, tammikossa;

Oilpa yksin rannikolla raukka.

Käypi tänne äiti, käypi sulho,

Lempeästi hälle lausuellen:

Lähde pois kotiisi kestilöihin,

Kuuliaat sinulla siellä ompi.

Sillon otti vyönsä soljen tyttö,

Otti sievä-sormin, siinä virkki:

Kellä köyhin on, se siihen tyyty;

Kellä kyllin on, se vielä vaati.

Kyllä kauan oovat, sangen kauan

Aallot varteheita ottanunna,

Vielä vaativat minulta soljen.

Näinpä lausu, loitos rannikolta

Aaltoihin se soljen sitte suori.

Mutta sulho suuttuneena läksi,

Suuttuneena äitipuoli virkki:

Onnenkolkko, kuinka oot sä tehnyt?

Korko ei enää sinulle kulje,

Eikä kulta kallis kiiltäelle,

Etkä solkeais enää nyt nähne.

Mutta tyttö vaan muhoillen virkki:

Toista on tok onni, kuin on korko,

Toista lämmin lempi, kuin on kulta,

Toista kullan suunto, kuin on solki.

A. Oksanen.

Lähde: Saima 11.9.1845.