Neiti X:lle

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neiti X:lle

Kirjoittanut Eino Leino


Ihmekö, jos sua niin minä lemmin,
neitoni tummatukka? –
Ain’ olen aaltoja lapsesta asti
lempinyt, poikarukka.
Ainahan purressa aalloilla ennen
keinuin kuutamo-illoin,
taivaan ja kuun sekä tuikkivat tähdet
laineista näin minä silloin.
Toisin vuoroin ma myrskyn kanssa
taistelin ulapalla,
aallot pii vihin asti nousi
lietoina riemuamalla.
Voi, sinä impeni viehkeähuuli,
myös olet moinen laine,
milloin lieto ja milloin leino,
oikukas, muuttelevainen.
Milloin oot surumielinen niinkuin
kielo, mi kasteessa kylpee,
milloin taas olet leikkisä, neito,
vallaton, ylväs ja ylpee.
Sunkin silmissä nään minä aina
taivaan ja onneni tähden –
tähdet nuo minä muistan, koito,
kunneka kulloin lähden.
Aina ma lapsena aallot voitin,
vaikka ne nousta koitti –
nyt mun, vaikk’ olen voimakas miesi,
neitonen vallaton voitti.
Monta on miestä jo niellyt anti,
monta on pettänyt laine –
ethän koskaan, impeni aino,
pettäne, voi, mua vainen?


Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.