Neito kangasta kutovi
| Neito kangasta kutovi. Kirjoittanut Otto Manninen |
- Neito kangasta kutovi,
- mieli mietteitä kutoo.
- Suikkaa sukkula, nopeaan
- poljin nousee ja putoo.
- Suikkaa sukkula, sydän lyö,
- aatos kauaksi karkaa,
- kauas kankahan loimet käy,
- verkaa saako vai sarkaa?
- Loimet toivojen, kuteen luo
- mielen armahin aate:
- noista noutajan varrelle
- kaunis, kaunoisin vaate!
- Pyhäverka niin puhtoinen
- keskeen kirkkoisen rahvaan,
- sarka askarten ahkerain
- arkikaapuhun vahvaan!
- Noista nostavin vilkutus,
- liehu taistojen lippuun,
- noista lempein vaimennus
- tuskan kyyneletippuun!
- Noista lämmin, mi varrell’ on
- vastataivalten tarpeen,
- tuke haavahan tuimimpaan,
- side auttava arpeen!
- Tähtivalkeat vaattehet
- vielä tahroja vailla,
- kun jo astuvi ainoisin
- tumman tuonelan mailla!
- Neito kangasta kutovi,
- pirta helskyen piukoo.
- Onnen-kirkkahat unelmat
- kevätkiuruina siukoo.
- Vaaksa vaaksalta valmistuu
- elon ihmeinen vaate,
- toivot loimina, kuteena
- lemmen lentävä aate.
Lähde: Manninen, O. 1910: Säkeitä: toinen sarja. WSOY, Porvoo.