Neito lähteellä
| Neito lähteellä *) Kirjoittanut Ado Reinvald |
- Kukkalaakson puiden alla
- Istui impi lähteellä,
- Katsoin kuinka kirkas vesi
- Hiedan alta kiehuili.
- Palavasti sykki sydän –
- Värinällä otti hän
- Vettä kylmää, valoi sitä
- Sormillansa povelleen.
- ”Povessani palaa liekki
- Riehuvainen, suunnatoin,
- Kylmää lähde vedelläsi
- Jäähdytä myös sydämein!
- ”Oi sä sydän, kerran olit
- Kirkas kuni lähe tää;
- Viattomat ilolaulut
- Sieltä silloin sointuivat.
- ”Viattomin lapsen tunne
- Koristi sen leimuten
- Niinkuin lähde sulo, puhdas
- Pulputti ne rinnassain.
- ”Vaan kun sitten tuli sulho
- Sulho puhdas, kultanen,
- Hän se heitti sydämeeni
- Lemmen tulen leimuisen.
- ”Sydän hehkun, leimuu vielä
- Sulhoin katois – hauta vei!
- Kylmää lähde maasta tullen,
- Kylmää lemmen tultani!”
- Niin tuo kukoistava neiti
- Huokaellen kaipaili;
- Lähde – tää ei kuullut sitä
- Sanonut ei sanaakaan.
- Hiljaa vaan sen hopee aallot
- Vieri mullan povesta
- Katosivat kukkalaaksoon
- Ruusuin alle hiljalleen.
*) Kansaveljeimme eestiläisten uudemmasta runollisuudesta ja sen kielen näytteenä julkaisemme ylläolevan runokappaleen suomennokseneen.
Lähde: Ilmarinen 19.3.1885.