Neitojen ja nuorukaisten kuorolle

Neitojen ja nuorukaisten kuorolle Kirjoittanut Horatius

Rietasta kansaa vihaan, – se jääköön pois!

Vait, kuulkaa! Ihka uusia lauluja

ma laulan nyt, Apollon pappi,

teille, te neidot ja nuorukaiset!

Kuninkaat ylväät laumansa pelkoon saa,

mut heilläkin on herrana Jupiter,

mi murskas gigantit ja maailmaa

kulmia rypistäin järkähyttää.

Kai ehkä toinen laajemman köynnösmaan

voi istuttaa, – ken, kerskuen syntyään,

Mars-kenttää astuu virkain vaaliin;

kellä on kunto ja maine kuulu,

kun kilpaan käy; ken turvata ehkä voi

klienttein joukkoon –: määräpä kohtalon

on yksi ylhäin, yksi alhain,

uurnasta kaikkien arpa kirpoo.

Yli korskan pääs jos riippuvan ainiaan

näät miekan paljaan, ei sua viehtää voi

sikuulilaiset herkut hienot,

ei sulo soitot ja lintuin laulut

saa uneen viihtää. Vienoa unta ei

jää vaille maamies halvassa majassaan,

ei rantain varjostoissa, eikä

Menoissa leyhkissä Tempe-laakson.

Ken eloon niukkaan tyytyvi, häntä ei

saa hätään hyrskyt hurjat, ei raivosäät,

kun Arkturus käy loimuin länteen,

ei idän taivaalla Kauriin uhka,

ei viinivuoret rakeiden raastamat,

ei puistomaat, jos toivehet pettäiskin

kun milloin märkyys vaivaa, milloin

tähtien hehku, tai talven kylmät.

– Veet kohta ahtaiks saattavat kaloille

nuo vuoret, mereen louhitut: paasiaan

nyt veteen latoo taitoniekat

orjien kanssa, kun herrat rikkaat

sai maasta kyllän! Mut yhä kyltymys

jää herran seuraan, kammo se soutamaan

käy kolmihankaan, taakse ratsaan

istuvi selkähän murhe musta.

Jos suruun siis ei marmori Frygian,

ei ruskoväikkeet purppuravaattehen

suo hoivaa, – ei Falernon viini

eikäpä Persian nardusöljy:

miks uljaat pylväät kiusaksi katehen

ma uuteen tyyliin saliini teettäisin?

Miks vaihtaisin Sabinum-laakson

rikkauksiin sekä huoliin hurjiin?

Lähde: Juva, Valter 1926 [1916]: Sata runoa: valikoituja maailmankirjallisuudesta. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.