Neitokolmikko

Neitokolmikko. Kirjoittanut Lauri Soini

Suuren seljän niemekkeellä,

lehväkuusten katvehessa,

kaiteilla mykevän kummun

vihannoivat viljapellot.

Pellon keskikenkämällä

koti kaunonen kohosi.

Kodin helmassa kasusi

kolme nuorta kaunokaista,

neitoa solakkavartta.

Yksi näistä neitosista

kesin kulki marjamailla

karjojansa kaitsemassa.

Illoin laulellen, iloiten

toi hän karjan kartanolle,

villoi vuonat, lypsi lehmät,

vaali, hoiteli visusti.

Toinen noista neitosista

viiletteli venhosella

kiikutellen, keinutellen.

suuren seljän rantamilla

lainehitten läikkehessä.

Kolmas niistä neitosista

allapäin, hajallamielin

istuskeli ikkunassa,

siinä silmänsä hapuillen

katselivat kaukomaille.

Tuli sulho sarkatakki,

immen karjan kaitselijan

kopallutti karjahansa,

viedä kiidätti kotiinsa,

huonehensa hoitajaksi,

suurentajaksi sukunsa.

Tuulen henkonen heräsi,

aallot korkeiksi kohotti,

toisen noista neitosista

purren kanssa kaikotutti

järven aaltojen ajolle.

Kolmas impi ikkunassa

katsoi kaihoten alati.

Silmät siintävät hapuillen

häilyivät jälessä toisten

kauvemmaksi kaikotessa.

Ensimmäinen neitosista

elinaikansa kulutti.

hyörinässä, pyörinässä,

Lapsensa samalla lailla

jatkoivat eloa äidin.

Toinen sortui soljuessa

järven aaltojen ajolla,

kuohuaallot kumpuellen

vieryivät väsähtämättä

kuolinpaikkansa ylitse.

Kolmas hukkui huolihinsa,

kaihomielen kyyneleihin,

missä hukkui, siinä huolten

kyynelhelmyet kimalsi.

1896.

Lähde: Soini, Lauri 1900: Kansallisia lauluja. Werner Söderström, Porvoo.