Neiton kuolo

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Neiton kuolo.

Kirjoittanut Heikki Selin


Neito itki ihteksensä
Pienen puron rannalla:
Kuuli soiton sulhasensa
Tuolla vuoren reunalla.
Kanteloinen kajahteli
Sulhasensa ilossa;
Neiton silmät tipahteli
Vettä kuumaa huolissa.
Mikä se niin neiton jätti
Ikävässä huolemaan?
Ystävänsä hänen petti,
Saattoi surus kuolemaan.
Itku silmin neito näki,
Kuinka leivo kielevä,
Kumpaninsa iloo teki,
Onnestansa laulava.
Sillon suru surmallansa
Neiton rintaa runtelee;
Kuin hän kuulee korvissansa
Ystävänsä kanteleen.
”Sulje virta kyneleeni,
”Sulje virta silmäni.
”Sinä olet ystäväni
”Koska heitti kultani”.
Sinne vaipui virran ala
Neitonen se kaunihiin;
Leivo laulull’ surkealla
Neiton kellot soitteli.
Tämän neiton kuolo raskas
Mahtaa muita muistuuttaa:
Ettei pidä likka parkaa
Koskaan täällä narrata.

H. Saliin.


Lähde: Maamiehen Ystävä 27.11.1847.