Neitsyt Maaria ruusustossa

Neitsyt Maaria ruusustossa. Kirjoittanut Viktor Rydberg

On Maaria uinunut ruusustohon

luo Taaborin, kun jäi Natsaret taa;

uni äidinhuolista alkavist’ on,

ja ne Daavidin hymyyvä poika saa.

Yli neitsyen unten on taivas sees,

ja lehvissä lintujen laulut soi;

tuoll’ ulkona kiertävät taa ja ees

syyspilvet, ja tuulet ne vaikeroi.

Rusoruusut täällä on nuorekkaat;

mut ne Jisreel-kentällä raukeaa.

Tuoll’ ulkona aika tallaa maat;

se hiipien käy liki uinujaa.

Sota ulkona, orjuus, kiista ja syy,

ja kuoleva mailma, jot’ tuskittaa;

ikielämä täällä nyt ilmestyy

ja ihmisoikeus ja rauhan maa.

Ja Maaria herännyt ruusustoss’ on

– Genetsaret-järvellä leimahtaa –

punaraitaa hän neuloo kapalohon,

min Daavidin kansanmarttyyri saa.

Lähde: Rydberg, Viktor 1906: Valikoima runoelmia. Suomeksi toimitti Valter Juva. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.