Nero

Nero. Kirjoittanut Irene Mendelin

Hetken työssä kun pienet hyörii,

aatos kuninkaan syntyvi

päässä neron.

Aika pienten kun tyhjään haipuu,

nero maksaapi elämästään

täyden veron.

Katsoo kauas ja korkealle,

vuosisatojen tekee työn

suuren, sorjan.

Esteet murtaen eespäin kulkee

uskoin uljahin, tyyten vailla

mieltä orjan.

Kevättuulena aatteen tuopi,

päivän lämpönä sulattaa

mielten kirret.

Erämaankin kukkihin nostaa,

hengen suvelle virittääpi

riemuvirret. –

Sukupolvet ne multaan vaipuu. –

Suuren mahtajan suuri työ

elää aina.

Valon valtoihin kansan vihkii

ettei kuunahan orjan ies

sitä paina.

Lähde: Mendelin, Irene 1915: Lehtisiä koivikosta. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.