Siirry sisältöön

Neuvoksi Suomen Tytölle

Wikiaineistosta
Neuvoksi Suomen Tytölle.
(Runo.)
Kirjoittanut Pietari Mansikka


Miepä neuvon neitoisia
Oman maamme marjasia
Mokomia morsioita
Suomen sulhojen omia
Karjalaisen kaunosia
Puna-poski potrempia
Sini-silmiä siveitä.
Kasvamahan kaunosesti
Siivon tautta siistimmäksi,
Opi aina ahkerasti
Suomen tyttö suosiolla
Taloudessa taitavaksi
Siivossasi siistimmäksi;
Hiljain maata panemahan
Amull’ varhain nousemahan,
Ettäs aina aamusella,
Ylös saatua samassa,
Peset silmäs siistinlailla
Kädet saksan saippualla,
Pääsi kampaat kaunosesti
Panet hiuksesi paremmin,
Eikä viikon viivytellen
Tuntikaudet tutteroillen.
Tieppä tiilille tulinen
Pane liedelle palanen,
Jossa kohta kahvipannun
Varistelet vanhemmilleis;
Sitte suojat siivoelet,
Asteaiset aivan kaikki,
Jotta joudut navettahan
Lähdet raavas-lääväsille.
Karjan siellä katsottua
Joka lehmän lypsettyä,
Muistat heitä murkinalla
Heinä-tullon heittämällä
Sekä laitat lampahille
Suurus-palan paikallansa;
– Tuolta tultua tupahan
Kammit kangastuoliselle,
Panet sukset suikkamahan
Sukkulan sukeltamahan
Sekä niidet niitämähän
Kaitehet kalisemahan,
Eli palttinaa palaisen
Otat ompelu-kaselle,
Josta paitoja panelet
Neulot aivan ahkeruulla
Paidan päivässä parissa
Viisi viikkauden kulussa.
Opi aina oikehimmin
Volin kanssa kaunosemmin
Langat laatimaan lujemmat
Rihmat vieläkin visummat,
Joista vaatteita valelet
Neulot harmahat hamehet
Omin sormineis soriat,
Sekä kaikki kaulahuivit
Tarpehet omintakeiset
Laadit langoista omista
Valat vaivasi näöstä,
Ilman toisen auttamatta
Vierahan viruttamatta,
Jotk’ ei palkata punoa
Ilman markan maksamatta,
Mutta ottaat ompeluusta
Palkan paikalla paremman;
Eikä niinku niitä kaiti
Ompi naisia ololta,
Kuin ei taida kunnollensa
Omaa paitaansa panella,
Sitä vieläkin vähemmin
Muita vaatteita mukailla,
Vaan on varma valmihia
Ottamahan oivahia
Talon kukkaron kululla
Miehen rahan raakkiolla,
Joilla tahtoo kaunisteilla
Valloill’ vertoja vetellä
Joka päivä joulun lailla
Pyhäpäivät pääsiäisen:
Sivaltelee silkkihuivit
Monin kerroin moisemmaiset,
Viisin, kuusin kunkin kerran
Pätkähyttää pääletysten,
Vaikk’ on vaikea varissa
Niitä kaikkii kanneksella,
Että pyörtyypi pyhänä
Kiskon penkissä perätin.
Eikä vielä sitten siinä
Ole kaikki kaulassansa,
Kuin on pannut parvehensa
Kaulahuivia kaheksan,
Vaan on muskale mukattu
Kaulavaate kainalosta
Talohon takatuloksi
Kieppi kirkon naapurihin,
Josta saavatten sanoa
Linnan naiset naureskella,
Ett’ on kehdanna kesällä
Kaulahuivia kaheksan
Panna kaikki parvehensa.
Eipä tuhmat tuota tunne
Naiset huonot huomaele
Miten heitä herjomalla
Pojat piikana pitävät,
Että tahtovat talohon
Tulla naiduiksi tutuille
Poikasille potremmille
Oman Suomen sulhasille;
Josta akkasi anoppi
Sekä appi aavistella
Sika-siivoa talossa
Miniältä millaselta,
Jok’ ei pestä permantoa
Tuvan uskala useimmin
Ehkä kertoa kesässä
Kymmenkunnan kynnyksiä,
Vaikk’ei ensinkään eroittaa
Taida tallin lattiasta
Siivossa sikopajasta,
Joist’ on heitetty hevosen
Sonnin sonta suoritettu
Sekä lampahan laitettu
Sian silla siistittynnä
Aivan ihmis-astimeksi
Osattu oven etehen
Tuvan kynnykselle luotu,
– Sekä laskee lattialle
Nainen huono huonehensa
Tuopi porsahat tupahan
Taluttaapi tallukaiset,
Joiden sittoa sisässä
Lattialla lainehtiipi;
Sekä kaakkuja kanojen
Pöydäll’, penkill’ pöllyääpi,
Jott’ ei viihdi vieras tulla
Sinne astua sisälle,
Kussa lempo lenkuaapi
Haju huono huonehessa,
Josta toilla toime-miehet
Papit pauhavat pahoille
Kirkkoherrai heittiöille,
Nimismiehet niinitänä,
Ruunun palveljat rupevat
Ukkoloille uhkoamaan
Rahasakkoo saadaksensa.
Niiden ruplan viitti sille
Isännälle itsellensä,
Jonk’ on vaimo jouduttana
Eli pannut palkan piika
Siivon sellasen si’alla
Tuonut karju-karsinasta.
Niin myös taikina talossa
Kaarnuskassa kirnun kanssa
Ovat kumpikin monia
Tuumasia tuntuvasti,
Joissa käypi käärmehiä
Sisäliskoja sisässä,
Madot maito-pyttylöissä
Torokaiset kattiloissa
Ynnä muuta yltäkyllin
Hämähäkkiä häjysti,
Joit’ en tahdo tarkemmalta
Viihdi virressä enemmän
Laulussani lausuella,
Sillä naiset naurasivat
Viisahammat virrelleni,
Vaikk’en virkkana vihassa
Ole suotta suuttununna
Tätä tahtona takoa.
Vaan on ratki rakkauusta
Ynnä muuten ystävyysta
Siitä oikehin opiksi
Pantu vasta varmemmaksi,
Jott’ ei joutusi pahaksi
Miniäksi miehelässä;
Mutta että muuttasivat
Tytöt nuoret tykkönänsä
Elämänsä entisestä
Paremmaksi paikallansa,
Ollen muille oikeampi
Tuleville tuttavampi
Esikuva ensimäinen
Lapsillensa laisinkini.

P[ietari]. M[ansikk]–a.


Lähde: Sanan-Lennätin 12.2.1858.