Nicolin Liisun kuolema

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Surulaulu Nicolin Liisun kuolemasta.

Kirjoittanut Robert Burns
Burns oli ystävältään, Edinburghin korkeakoulun opettajalta William Nicolilta saanut Ellislandin vuokratilalle lahjaksi jo vanhahkon hevosen, joka aikaisemmin oli ollut presbyteriläisen papin oma. Hyvästä hoidosta huolimatta hevonen sai taudin ja kuoli runoilijan suruksi. Katkeran mielensä hän purki ivalauluun. – Crain (myös Clouden), Nith-virran syrjäjoki. Viimemainitun rannalla oli runoilijan koti.


Nicolin Liisu, tamma tuo,
sai virkun eleet vereen;
mut ohi Crainin nyt se ui
Nith-virran myötä mereen.
Nicolin Liisu, tamma tuo,
sai nähdä päivät pahat;
Nith-virtaa nyt se mereen ui,
ja poiss’ on siltä nahat.
Nicolin Liisu papin luo
jäi ajojuhdaks ennen;
Nith-virtaa nyt se mereen ui,
pois turskain saaliiks mennen.
Nicolin Liisu, tamma tuo,
sai papin armot tietää;
hän piinas sitä, ruoski, löi,
mut koni paljon sietää!


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.