Niin sittenkin

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niin sittenkin.

Kirjoittanut Ferdinand Freiligrath
Suom. Hilja Pärssinen.


Vaikk’ kohtalonne puute lie,
korkeelle otsa kuitenkin.
Pelkurein ohi käyköön tie
nyt uljahasti sittenkin!
Pois pikkupyyteen keskeltä. –
On arvoasteet helyjä,
mies itse kultaa kuitenkin.
Aterianne laiha lie
ja mekkonnekin piikkoinen.
Lurjukset silkin, herkut vie,
mies aina mies on kuitenkin.
Korua kullan loisto vaan. –
On kelpo miesi puutteessaan
kuningas kuitenkin.
Kun armon herran lakeijat
ne ryömii, ohi ylpeinä
me käymme. Satain johtajat
kuin ruohot ajan myrskyissä
on kuitenkin. Ja nauhansa
ja helyt naurun arvoista
on meistä sittenkin.
Kun kilven antaa ruhtinas
ja kannukset niin ritari
on valmis. Miesi kunnokas
tok’ ilman noit’ on korkeempi. –
On tyhjää säätyrupatus.
Sisäisen arvon tuntemus
suurinta sittenkin.
Siks’ toivokaamme hartaasti
ett’ tosi, paras kuitenkin
maanpiirin kaiken valtaisi.
Kun totuus voittais sittenkin,
niin ihmislapset veljinä
kulkisi käsi kädessä
jo vihdoin sittenkin.


Lähde: Punainen lippu: vihkonen runoja. 1910. Suomenteli Hilja Liinamaa. Savon työväen sanomalehti- ja kirjapaino-osuuskunta r. l., Kuopio.