Niin vait on ympärilläin
| Niin vait on ympärilläin. Kirjoittanut K. A. Tavaststjerna |
- Kesä multa on mennyt umpeen,
- Ja kylvöni korjattu on:
- Niin vait on ympärilläin,
- Niin vait, kuin jos kaiku lumpeen
- Jäis kylkehen kallion.
- Jo helkkyvän lauluni siipi
- On poikki, ja mykkä oon.
- Niin vait on ympärilläin,
- Niin vait, kuni missä hiipi
- Yön enkeli kammioon.
- Jo hilpeät naurut haihtuu,
- Jäin seurasta ystävien.
- Niin vait on ympärilläin,
- Niin vait, että korviini aihtuu
- Mun hillityt henkäyksen’.
- Ja jo aatokset luokseni palaa: –
- Vain noitahan kuulla voin!
- Niin vait on ympärilläin,
- Niin vait, kuin jos kuolo salaa
- Ois ovessa tyhjän ko’in.
- Ne saapuvat kaikki sisään
- Taas lapsuuden-aioiltain.
- Niin vait on ympärilläin,
- Niin vait, että äitiä, isää
- Ma huudan jo tuskissain.
- Mut heiltähän päättyi päivät,
- Ja aatosten saapuvan nään.
- Niin vait on ympärilläin,
- Niin vait, että voitolle jäivät,
- Ja alas ma painan pään.
- Vaikk’ kammoni ensin kiihtyy,
- On ainoat rakkaani nää.
- Niin vait on ympärilläin,
- Niin vait, että täällä ne viihtyy
- Ja yöksi mun seuraani jää.
- Kera noiden ma riemuitsen silloin,
- Ja itken ja hymyyn niin.
- Niin vait on ympärilläin,
- Niin vait, kuni missä on milloin
- Elo hiipunut sammuksiin.
Lähde: Tavaststjerna, Karl August 1904: Valikoima runoelmia. Suomentanut Valter Juva. Yrjö Weilin, Helsinki.