Niin vapaa olin, riemuinen
| Niin vapaa olin, riemuinen. Kirjoittanut Robert Burns |
| Burns kirjoittaa: ”Laulun kuoro (s. o. 2:nen ja 8:s säkeistö) on vanha, muu minun omaani”. – Ballaadi perustuu Skotlannin maalaisväestön vanhaan tapaan kudottaa kankaansa omista langoistaan kaupungin ammattikutojilla. Jotta työ tulisi halvemmaksi, oltiin itse avuliaina kangasta kuteelle pantaessa. |
- Niin vapaa olin, riemuinen,
- kun lauloin aamukoihin;
- mut lännen poika, kankuri
- toi tuskaa lauleloihin.
- Kun käytte, tytöt, kankuriin
- ja viette sinne työtä,
- niin taivaltaa te muistakaa
- taas kotiin ennen yötä!
- Mun laittoi äiti kaupunkiin:
- ”Käy, kehi kankaas loimi!”
- Mut kehinpuuta käyttäissäin,
- toi sydänhuolta toimi.
- Ja kaunis lännen kankuri
- sai kuteelle jo kankaan;
- kuin pauloin sitoi sydämein
- hän joka niiden lankaan.
- Vait istuin siinä kehien,
- kun sukkula se ensi;
- mut kaiteen joka iskuhun
- mun veret poskiin lensi.
- Kuu verkkaan vaipui läntehen,
- loi yöhön kalvaan valon,
- kun kaunis lännen kankuri
- mua saattoi kautta salon.
- Mit’ toivottu ja tehty lie,
- se salaan jäädä sietää;
- mut oi! ma pelkään, kohta sen
- jo kylät kaikki tietää.
- Kun käytte, tytöt, kankuriin
- ja viette sinne työtä,
- niin taivaltaa te muistakaa
- taas kotiin ennen yötä!
Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.