Niin vapaa olin, riemuinen

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Niin vapaa olin, riemuinen.

Kirjoittanut Robert Burns
Burns kirjoittaa: ”Laulun kuoro (s. o. 2:nen ja 8:s säkeistö) on vanha, muu minun omaani”. – Ballaadi perustuu Skotlannin maalaisväestön vanhaan tapaan kudottaa kankaansa omista langoistaan kaupungin ammattikutojilla. Jotta työ tulisi halvemmaksi, oltiin itse avuliaina kangasta kuteelle pantaessa.


Niin vapaa olin, riemuinen,
kun lauloin aamukoihin;
mut lännen poika, kankuri
toi tuskaa lauleloihin.
      Kun käytte, tytöt, kankuriin
      ja viette sinne työtä,
      niin taivaltaa te muistakaa
      taas kotiin ennen yötä!
Mun laittoi äiti kaupunkiin:
”Käy, kehi kankaas loimi!”
Mut kehinpuuta käyttäissäin,
toi sydänhuolta toimi.
Ja kaunis lännen kankuri
sai kuteelle jo kankaan;
kuin pauloin sitoi sydämein
hän joka niiden lankaan.
Vait istuin siinä kehien,
kun sukkula se ensi;
mut kaiteen joka iskuhun
mun veret poskiin lensi.
Kuu verkkaan vaipui läntehen,
loi yöhön kalvaan valon,
kun kaunis lännen kankuri
mua saattoi kautta salon.
Mit’ toivottu ja tehty lie,
se salaan jäädä sietää;
mut oi! ma pelkään, kohta sen
jo kylät kaikki tietää.
      Kun käytte, tytöt, kankuriin
      ja viette sinne työtä,
      niin taivaltaa te muistakaa
      taas kotiin ennen yötä!


Lähde: Burns, Robert 1918: Lauluja ja ballaadeja. Suomentanut Valter Juva. Kustannusosakeyhtiö Fundament, Helsinki.