Siirry sisältöön

Niinkuin Simson

Wikiaineistosta
Niinkuin Simson.[1]

Kirjoittanut Hilja Pärssinen


Olet sortohon syösty ja lyöty
ja kahlehin kaksin
sä kamppia kiertää täydyt.
Ja riistäjäin hyöty
työs’ määrää.
Sun silmies valon ja onnen
he Delilan juonin
vei, ryösti. – Jäykkänä jäydyt
ja tarmon ja ponnen
jo hukkaat.
Sun orjana raataa pitää
ja mykkänä käydä
noin keskellä piston ja pilkan.
– Mut vaiti, jo itää
kiron siemen.
Kiron siemen juurtuvi kumma
jo pohjahan poves’. –
Joit katkeran kalkin tilkan
ja vereesi tumma
iti kosto.
Sä suljet huulesi tiukkaan
ja kostoa haudot,
kun herjat ne silmäsi sokas’
ja pilkkansa liukkaan
huus’ korvaas’.
Kuin Simsonin vihlovi sulla
sydänjuuria haavat,
ne viilteli orjuus-okas’.
Ne arvelle tulla
ei ehdi.
Mut kerta kuin Simson ihan
sä jättinä jälleen
yli uhmaat sortajain päiden,
ja leimuvi vihan
pyhä lieska.
Noin nouset. Haa kuka tuhma
sun sortuvan luulee
ikiorjaks’ herjojen näiden.
– On ikuista uhma,
se nostaa.

Hilja Liinamaa.

  1. Katso Raamatusta Tuomarein kirjan 16 luku.


Lähde: Työläisnaisen Joululehti IV. 1910.