Niinkuin Simson
Ulkoasu
Niinkuin Simson.[1] Kirjoittanut Hilja Pärssinen |
- Olet sortohon syösty ja lyöty
- ja kahlehin kaksin
- sä kamppia kiertää täydyt.
- Ja riistäjäin hyöty
- työs’ määrää.
- Sun silmies valon ja onnen
- he Delilan juonin
- vei, ryösti. – Jäykkänä jäydyt
- ja tarmon ja ponnen
- jo hukkaat.
- Sun orjana raataa pitää
- ja mykkänä käydä
- noin keskellä piston ja pilkan.
- – Mut vaiti, jo itää
- kiron siemen.
- Kiron siemen juurtuvi kumma
- jo pohjahan poves’. –
- Joit katkeran kalkin tilkan
- ja vereesi tumma
- iti kosto.
- Sä suljet huulesi tiukkaan
- ja kostoa haudot,
- kun herjat ne silmäsi sokas’
- ja pilkkansa liukkaan
- huus’ korvaas’.
- Kuin Simsonin vihlovi sulla
- sydänjuuria haavat,
- ne viilteli orjuus-okas’.
- Ne arvelle tulla
- ei ehdi.
- Mut kerta kuin Simson ihan
- sä jättinä jälleen
- yli uhmaat sortajain päiden,
- ja leimuvi vihan
- pyhä lieska.
- Noin nouset. Haa kuka tuhma
- sun sortuvan luulee
- ikiorjaks’ herjojen näiden.
- – On ikuista uhma,
- se nostaa.
- ↑ Katso Raamatusta Tuomarein kirjan 16 luku.
Lähde: Työläisnaisen Joululehti IV. 1910.